Armahan kulkua on nyt harjoiteltu ahkerasti ja se alkaa olla jo esityskelpoisen puolella. Stemmojen jakautuminen kahdeksaan tuo haasteensa paitsi laulettuna niin myös kuoron pienuuden tähden; esim kaksi bassolaulajaamme joutuvat kumpikin laulamaan omaa stemmaansa yksin. Hatunnosto vähille mieslaulajillemme!

Kevätkonsertissa esitetään myös toinen Hessun Kantelettaren runoon säveltämä teos, harvakseltaan esitetty Maassako marjani makavi. Rakkauslaulu tämäkin, mutta surullisuudessaan nostaa kyyneleet silmiin myös monelle meille laulajana. Apeudessaan ja surussaan tätä sävellystä johdattavat eteenpäin altot mikä tuo sävellykselle vahvan, käsinkosketeltavan tunnelman.

Emme sentään vaivu vain murheellisiin tunnelmiin, sillä kevätkonserttiin on valittu kevättä ja kesää ylistäviä lauluja; luvassa on mm kepeää ruotsalaista tunnelmaa laululla Sjöbloms vårvals. Yöllä Euroopassa -kappale taas on turhankin ajankohtainen katsaus Eurooppaan: laulussa nimittäin todetaan "nukkuu Eurooppa".

Tässä Ossin ensimmäisessä kuoron taiteellisena johtajana toimimassa konsertissa Kullervo-kuoro laulaa paljolti Hessun sävellyksiä, mutta hiljalleen, konsertti konsertilta mukaan tulee myös muuta ohjelmistoa. Tähän konserttiin uutena kuoron ohjelmistoon tulee mukaan iki-ihana klassikko On suuri sun rantasi autius, joka kasvaa säkeistö säkeistöltä stemmojen mukana.

Tammikuisessa juhlakonsertissa ihastusta herätti myös Maija Kauhasen sävellys Seljanikoi, joka lauletaan myös tässä kevätkonsertissa. Mukana ohjelmassa on myös kuoron ikisuosikkeja.

Konserttimme lauletaan kahdesti maanantaina 12.5. Tervetuloa mukaan!

14.4.2025 Paula Lavi, tunnelmoiva ja tunteellinen ykkössopraano

Kun koronatilanne jälleen salli kuoron kokoontua yhteisiin harjoituksiin kuorolle oli ensiarvoisen tärkeää saada taitava henkilö johtamaan kuoroa siihen asti kunnes Heikki palaa puikkoihin. Aluksi lyhytaikaiseksi tarkoitettu sijaisuus muuttui kuitenkin matkan varrella vakinaiseksi, Ossia ei maltettu päästää pois! Heikki ja Ossi toimivat pitkään kumpikin kuoroa harjoittavina johtajina, jolloin harjoituksissa kuoron sai jaettua kahtia kummankin johtajan treenauttaessa puolikasta kuoroa tehokkaasti.

Kun Ossilta kysytään, miten vastuu kuoron ykkösjohtajana on lähtenyt käyntiin eli miltä nyt tuntuu, Ossi vastaa hymyillen ykskantaan "hyvältä tuntuu". Hyvältä tuntuu myös kuorolaisista! Pitkä siirtymä kuoron taiteelliseksi johtajaksi on helpottanut roolin ottamista, sillä nyt me tunnemme jo toisemme.

Ossi toteaa, että kuoron johtamisesta on apua hänen opinnoissaan ja se kehittää ammattitaitoa; vain työtä tekemällä oppii kuoronjohtamistyötä.

Kuoro harjoittelee maanantaisin klo 18-20 Vallilassa. Kiireinen johtajamme työskentelee Kullervo-kuoron johtamisen lisäksi myös itse kuorolaulajana, tekee kuoronjohtajan sijaisuuksia ja laulukeikkoja. Hän työskentelee myös Vanhan kirkon suntiona sekä säveltää ja sovittaa musiikkia. Taideyliopiston Sibelius Akatemian säveltämisen ja musiikin teorian aineryhmässä Ossi opiskelee nyt viimeistä vuotta.

Kysyttäessä kuoron tavoitteista Ossi toteaa, että ohjelmistoa ei nyt olla vielä tänä keväänä muuttamassa, vaan kuoron kevätkonsertti koostuu pääosin Heikki Valpolan kuorolle tutuista kappaleista. Luvassa kevätkonserttiin on mm harvemmin laulettu Armahan kulku.
Jatkossa on tarkoitus ottaa ohjelmistoon muutakin kuin Heikin musiikkia. Ossi toteaa, että hänen on selvitettävä ensin itselleen millaiseen suuntaan ollaan menossa ja mistä löytyy sopivaa materiaalia.
Viikkoharjoituksissa tehdään sitten biisi kerrallaan sointityötä. Koska kyseessä on amatöörikuoro, harjoitusta tarvitaan tietysti paljon. Ossi toivoo, että kaikki kuorolaiset sitoutuvat oppimiseen; harjoitusiltojen lisäksi kuorolaisilla on käytettävissään mm. stemmanauhat.

Kullervo-kuorolaiset toivottavat Ossin lämpimästi tervetulleeksi taiteelliseksi johtajakseen ja toivomme pitkää yhteistä taivalta!

3.3.2025 haastatteli sekä kirjoitti sopraanot Lilli Heikkilä ja Paula Lavi

Lauantainen juhlakonserttimme rakentuu kahdesta puoliajasta, joista ensimmäisen johtaa Ossi. Tulossa on Hessun säveltämiä kappaleita, joiden taustalla on huikeita ja mielenkiintoisia tarinoita. Näistä Hessu kertoo konsertissa lisää.

Puoliajan päättää Ossin kuorolle löytämä Maija Kauhasen (trad.) Seljanikoi, josta voi hyvinkin tulla jatkossa yksi kuoron lemppareista.

Toisen puoliajan, jonka johtaa Heikki aloitamme paikalle kutsuttujen Kullervoisten alumnien kanssa. Sodanvastaiset Koivu ja Buchenwaldin hälytys tuskin jättävät ketään kylmäksi tänä aikana. Sitten tarjolla on Heikin herkkiä, samoin kuin vahvasti ilmastonmuutoksen uhkiin kantaaottavia sävellyksiä. Konsertti päättyy Aika on iloita meidän -sarjaan. Tällä puoliajalla meitä säestää pitkästä aikaa harmonikkataiteilija, professori Matti Rantanen, joka on monelle meistä tuttu jo vuosikymmenten takaa.

Valkoinen Sali konserttipaikkana Tuomiokirkon kupeessa luo arvokkaan tunnelman ja valtavat odotukset! Saliin mahtuu peräti 240 kuuntelijaa ja yli 200 lippua on etukäteen jo verkosta myyty.

Heikki on sanonut, että onnellisiin hetkiin liittyy aina haikeus, tietoisuus kaiken katoavaisuudesta. Tulossa on varmasti ikimuistoinen, tunnelmallinen ja kaihoisan kaunis konsertti. Kuinkahan moni kuorolaisista pääsee loppuun asti kuivin silmin?

sopraanot Marja-Liisa (Lilli) Heikkilä ja Paula Lavi 13.1.2025

Sen aikaisen protokollan mukaisesti Kullervon vierailu sisällytettiin jotenkin maitten väliseen viralliseen kulttuurivaihtoon ja matkan järjestelyistä huolehti katto-organisaationa SN-seura.
Kuoron puolesta lähtijöitä kertyi jotain 31 laulajaa, johtamisesta huolehti siihen aikaan vielä uudehko kuoron johtaja Heikki Valpola.

Menomatka sujui ilman kummempia seikkailuja. Ensin bussilla Leningradiin, hetken hortoilua Suomen aseman liepeillä, mistä Lokakuun rautatiet sitten kiidättivät köörin yön yli Petroskoihin. Aamutuimaan Petroskoin asemalla oli vastassa arvovaltainen delegaatio Petroskoin kulttuuripomoja ja muistaakseni myös Onega-traktoritehtaan edustajia; olimme siis menossa vierailulle Onegan kuoron ja orkesterin hoiviin. Majoituimme Severnaja-hotelliin, sitten seurasi pakollinen saitsari kaupungilla, jonka jälkeen kuoro koottiin hotelliin valmistautumaan illan koitoksia varten. 

Hessu varmaan johti mallikkaasti ja kuoro tapansa mukaan lauloi hyvin.

Paikallisena esiintyjänä oli traktoritehtaan kansanmusiikkiorkesteri Gennadin (sukunimi unohtunut) johdolla ja jonkun sortin folklore-porukka; naiset lauloivat venäläisiä ja karjalaisia kansanlauluja sekä soittivat kannelta.
Konsertin jälkeen seurasi ajan tavan mukainen ystävyysillallinen Severnaja-hotellin ravintolassa. Meidän lisäksemme paikalla olivat konsertin muita osallistujia, ainakin kansanlaulutytöt ja kanteleensoittajat sekä tietysti viralliset kulttuuripolitrukit.
Pöydät oli katettu näyttävästi, maittavaa ruokaa alku-, pää- ja jälkiruokineen ja juotavaksi Krimin sektiä enemmän kuin riittävästi.

Ystävyysillan teemaan sopivasti kanteletytöt aloittivat pöytäkeskustelun Kullervon miesten kanssa kysymällä "a pagised sie karjalaa?" Karjalaa, suomea ja venäjää pagistiin sikin sokin. Jossakin vaiheessa Kullervon puheenjohtaja vedettiin hihasta esiintymislavalle valonheittimien loisteeseen. Isäntävaki jäi viereen odottavan näköisenä; ymmärsin, että jonkinlaista puhetta odoteltiin. Sain käyttää koko silloisen vaatimattoman sanavarastoni ja harvat ulkoa opetellut venäjänkieliset idioomat pariin kolmeen kertaan ennen kuin tuskanhiestä märkänä pääsin palaamaan pöytään. Loppuilta meni paikallisen bändin tahtiin tanssiessa ja muistaakseni illan mittaan myös laulettiin puolin ja toisin.
Seuraava päivä mahtoi kulua enemmän tai vähemmän reippaana kaupunkikierrosten merkeissä.

Illansuussa bussi kiidätti meidät asemalle, jossa Lokakuun rautateiden höyryveturi puuskutti valmiina lähtöön. Onega-tehtaan väkeä ja kaupungin kulttuurikermaa oli siinä määrin paikalla, että lähtöseremoniat veivät oman aikansa. Läksiäislahjaksi saimme isohkon tuohesta värkätyn Väinämöispatsaan (josta myöhemmin tuli monivuotinen riesa sen kiertäessä kuorossa kiertopalkintona) ja matkaevääksi myllynkiven kokoisen vehnäleivän ja useita pulloja vodkaa. Johtoporras sai lisäksi "berjoska-balalaikat". Hessu joutui hädissään antamaan Gennadille vastalahjaksi ääniraudan, jonka Gennadi kohotti kaiken kansan nähtäväksi ja sanoi sen olevan matkalippu Suomeen (toive toteutui muistaakseni seuraavana kesänä Imatran musiikkijuhlien puitteissa).

Hyvänmatkan toivotusten aikana kurvikkaan kulttuurisihteerin luo johtava halausjono ei meinannut lyhentyä lainkaan, koska jotkut kuoron miehet menivät yhä uudestaan jonon hännille uusien toivotusten kanssa. Lopulta junan henkilökunta hermostui, ajoi kuoron lähes väkivalloin omaan vaunuunsa ja matka pimeässä Karjalan yössä pääsi vähän myöhässä alkamaan.

Vaunussa koko kuoro kokoontui yhteen kuuden laverin makuuvaunuhyttiin kertaamaan matkan tapahtumia. Laverien kannattimet olivat varmaan kovilla, välillä tietysti laulettiin, syötiin eväsleipää ja maisteltiin evääksi saadut vodkat. Jossakin vaiheessa meno äityi vaunuemäntien mielestä sen verran riehakkaaksi, että jollakin pysäkillä katsoivat tarpeelliseksi kutsua miliisit junaan tarkistamaan tilanteen. Miliisit kuitenkin totesivat homman olevan hallinnassa; ilmeisesti normaalia meininkiä Lokakuun rautateiden yöjunassa tai sitten ulkomaalaisille taiteilijoille suotiin tiettyjä erivapauksia.

Aamulla oltiin taas Leningradissa, matkan jäljiltä vaunussa ei muita vahinkoja kuin melkoinen määrä vehnäpullan muruja käytävän lattiaan liiskaantuneena.
Kotimatka taittui taas bussilla, vähän vaisummissa merkeissä.

Kuoromatkoja on sittemmin kertynyt muitakin ja eri syistä ikimuistettavia: Lintzissä on laulettu Anton Bruckner Konzertsaalissa ja esiinnytty paikallisessa telkkarissa; on matkattu Lufthansan Business-luokan junassa pitkin Reinin vartta, saunottu muinaissuomalaisessa savusaunassa Kinnermäen karjalaiskylässä toisella matkalla Petroskoihin, seurattu jännityksellä tsekkiläisen kuoronjohtajan haamumaista hortoilua esiintymislavan kulisseissa Josef Sukia koskevan musiikkiesitelmän aikana, osallistuttu n. 1000-hengen suurkuoron esiintymiseen Uddevallassa kun kuoronjohtaja löi sananmukaisesti valkoiset hanskat tiskiin, mutta laulu vaan jatkui, esiinnytty Latvian televisiossa yhdessä rigalaisen mieskuoro Gaudeamuksen kanssa, kierretty pitkin Suomea ja Viroa, mutta ne reissut ovatkin sitten ihan oma juttunsa

11.12.2024 bassommme Olli Miinalainen (kuva Kizhin kirkosta Reijo Mäki, basso hänkin)

Helppoa ei kuoro- ja siis nimenomaan stemmalaulu ole, stemmoissa pysyminen on joskus haastavaa: jokainen meistä on varmaankin kokenut sen kun vieressä lauletaan jotain muuta stemmaa niin oma stemma lähtee laukalle naapurin stemman mukaan. Siinä vaiheessa kun stemmat alkavat soida yhteen säveltäjän tahtotilan mukaisesti tunne on sykähdyttävää / mahtavaa / ilahduttavaa / tavoiteltavaa kertoi moni. "Että minä olen osa tätä kaunista harmoniaa!" on hyvin voimaannuttava kokemus.

Joskus, tai ehkä jopa useasti, ensimmäisellä kerralla uutta laulua laulaessamme saamme aikaan vain kakofoniaa ja vähintään joka toinen pudistelee päätään kauhuissaan. Hiljalleen, kerta kerran jälkeen laulu kuitenkin alkaa rakentua mikä on joka kerralla huikea tunne!
Kyyneleitäkin on joskus harjoituksissa valutettu stemmojen soidessa äärimmäisen kauniisti. Ja joskus tämä välittyy yleisöllekin, jossa niinikään näkyy liikutuksen kyyneleitä.

Joillekin kuoroharjoituksissa oleminen on mitä tehokkainta mindfullness-harjoittelua. Keskittyminen on vain ja ainoastaan edessä oleviin nuotteihin ja ohjeisiin – arkihuolet eivät kuoroharjoituksiin yllä. Kahden tunnin harjoitusten jälkeen sielu kuplii iloa ja onnistumisen onnea. Joillekin kuorolaulu ja kuoroyhteisö on ollut kannatteleva voima elämän murheiden keskellä "laulamisella on läpi vuosien ollut erittäin iso rooli selviämisessä kutakuinkin pinnalla"

Moni vastasi olevansa mukana nimenomaan Hessun sävellysten tähden. Mikä etuoikeus meille onkaan laulaa säveltäjän suoraan kuorolle säveltämää musiikkia! Saamme kuorossa erittäin vahvaa lauluopetusta niin mielikuvin kuin harjoitteinkin. Jotkut meistä käyvät ihan säännöllisesti laulutunneilla, mutta nekin, joilla ei siihen ole syystä tai toisesta mahdollisuutta ovat kiitollisia niin Hessulle kuin Ossillekin asiantuntevasta ja kannustavasta lauluopetuksesta. Kullervo-kuorossa on melkein mahdotonta laulaa kehittymättä laulajana, nuotinlukijana ja korvakuulolta virheitä havaitsevana.

Eikä pidä unohtaa kuoron sosiaalista ulottuvuutta; vaikka treeneissä keskitytäänkin laulamiseen ja rytmiikkaan niin ennen ja jälkeen harjoitusten vaihdetaan kuulumisia ja ystävystytään. Sanotaan, että aikuisena on vaikea ystävystyä – kuorossa aikuisetkin ystävystyvät, myös kuorolauluharjoitusten ulkopuolelle.

Kun jollakulla meistä on syntymäpäivä tasakymmenelle tai toinen saanut vakituisen viran tms yleisesti ilahduttavaa niin iloitsemme kaikki ja yleensä laulamme henkilön toivelaulun. Aina se ei soi parhaalla mahdollisella tavalla etenkään jos toivelaulu on sellainen mitä ei olla pitkään aikaan laulettu ja yhtäkkiä yritämme sen stemmoissa esittää. Erään kerran muistan päivänsankarin nauraneen melkein vedet silmissä "noh, kuoro taitaa vielä olla kesäterässä".

Kauden tähtäimessä on aina kuorokonsertti. Motivaatio oppia niin sanat, nuotit, rytmit kuin erityiset ohjeet konserttiin mennessä on kova. Joskus joku laulu on jätetty ohjelmistosta pois ihan viime hetkellä – johtajien pettymykseksi ja kuorolaisten helpotukseksi.
Olemme onnellisia ja ylpeitäkin siitä, että saamme ja osaamme laulaa stemmoja kauniisti; lopulta yleisön edessä parastamme esittäen.

PS Kuva on Copilot-tekoälyn piirtämä ohjeistuksella "piirtäisitkö kuvan kuorolaulusta ja rakkaudesta"

14.9.2024 Paula Lavi
Ykkössopraano, jolle kuorolaulu on eskapismia arjesta

Treenikausi alkoi tammikuussa heti loppiaisen jälkeen Hessun säveltämillä Annastuunan kappaleilla. Noin puolelle kuoroa ne olivat tuttuja vuosien takaa, mutta toiselle puoliskolle ihan uusia: rempseitä sanoituksia ja kiehtovia sävelkulkuja, myös hyvin haastavia rytmin­vaihdoksia pitkin ja poikin kappaleita. Parin maanantai-illan harjoittelun jälkeen pidimme erikseen yhtenä lauantaina stemmatreenit. Ossi urheasti treenautti samoja Annastuunan lauluja ensin miehille, sitten altoille ja lopuksi vielä sopraanoille, kullekin ryhmälle puolitoista tuntia.

Helmikuussa mukaan arkiharjoituksiin lisättiin ruotsinkieliset meri-aiheiset laulut. Taas oli "uusilla" kuorolaisilla paljon opittavaa, mutta nopeasti etenevien laulujen sanat sekä rytmitys ruotsiksi tuotti päänvaivaa kyllä melkein kaikille. Taisimme kuitenkin päästä konsensukseen taputtaen rytmiä ilman laulua, sanoja lausuen.
Maaliskuun lähestyessä loppuaan harjoituksiin lisättiin kaikille tutumpia keväisiä lauluja, Annastuunat ja Meri-laulut olivat jollain valikoimalla mukana jokaisissa harjoituksissa nekin.

Huhtikuussa kävimme Metropoliassa äänittämässä kaksi laulua, jotka tullaan myöhemmin tänä vuonna Youtube-kanavallamme julkaisemaan. Toinen lauluista on rakastettu Pääskölintu, johon olemme harjoittaneet kaksi uutta solistia (Pirjo ja Heidi) vuosikymmeniä sitä laulaneiden Eevan ja Ullan ohelle.

Lauantaina ennen kevätkonserttia pidimme viisituntisen seminaarin, jossa hiottiin vielä kaikki kevätkonsertin laulut läpi. Ihan kaikki ei kyllä mennyt odotetusti; jotkut sitkeät vaikeat paikat eivät vieläkään lähteneet soimaan kuten olisi pitänyt. Itse kukin sitten loppu-viikonlopun aikana näitä lauluja hyräili ja harjoitteli.

Koemme olevamme hyvin onnekkaita kun meillä on kuorossa kaksi kuoronjohtajaa. Niinä kertoina kun molemmat ovat harjoituksissa paikalla jakaannumme yleensä kahtia jollain jakolinjalla (miehet-naiset tai altot & bassot – sopraanot & tenorit) ja pääsemme täsmäharjoittelemaan omia stemmojamme viemättä aikaa koko kuorolta. Tosin ihan aina meillä ei ole kahta pianollista harjoitustilaa käytettävissämme, mutta usein on ja tästä lähetämmekin ison kiitoksen Mäkelän koululle!

Annantalo oli kuorolle uusi esiintymispaikka. Mukavan väljä kuorolaisille asettua, mutta yleisöllä taisi olla ahtaampaa. Loppuunmyyty pieni sali oli tunnelmaltaan iloinen ja odottava, energia virtasi kuorosta yleisöön ja toisinpäin.
Kenraaliharjoituksessa johtajat päättivät jättää eniten tuskaa vaikeudellaan tuottaneen Annastuuna-sarjan laulun pois konsertista tässä vaiheessa: tammikuun juhlakonsertissa se kyllä jo osataan.

Keväiset laulut aloittivat konsertin, keväästä siirryttiin lempeään kesään ja merta pitkin Annastuunan tunnelmiin. Meri-aiheisista lauluista Hessu kertoi säveltäneensä ne ruotsiksi ja siksi ne lauletaan ruotsiksi, vaikka runot on ansiokkaasti suomentanut Hessun ystävä, keväällä menehtynyt Pentti Saaritsa. Niinikään keväällä menehtyneen suuren säveltäjän Kaj Chydeniuksen muistoksi, ja Ukrainan kunniaksi, ohjelmistoon otettiin myös Natalia, johon yleisö sai osallistua – ja komeasti osallistuikin! Encoressa uudet solistimme pääsivät ensimmäistä kertaa esittämään Pääskölinnun.

Vielä ennen kesälaitumia kuoro käy esiintymässä kahdessa senioritalossa. Kesälaitumien jälkeen palaamme yhteen elokuussa kuorojen kierrokselle, treenikausi kohti joulukuun ensimmäisenä päivänä pidettävää joululaulutilaisuutta sekä tammikuista 80-vuotisjuhlakonserttia kohti alkaa heti syyskuun alussa.
Juhlakonsertilla on haikea tunnelma: kuoro täyttää 80 vuotta (itse asiassa jo tämän vuoden syksyllä), samalla Hessulla tulee täyteen 40 vuotta Kullervo-kuoron johtajana. Enempää vuosia ei kuulemma tule, joten jätämme tammikuussa Hessulle haikeat jäähyväiset. Hessun laulut toki jäävät ohjelmistoomme.

8.5.2024 Paula Lavi, ykkössopraano

Johtajan vaihdoksen myötä myös kuoron kokoonpanossa tapahtui muutoksia. Osasyynä tähän Hessu arvelee olevan hänen kuorolle säveltämänsä, melko haastavakin musiikki. Osaa kuoron pitkäaikaisia jäseniä uusien laulujen tyyli ei miellyttänyt, tai niiden harjoittelu tuntui tuttuihin, esimerkiksi vanhoihin venäläisiin kappaleisiin verrattuna liian työläältä. Toisia taas viehättivät Hessun sävellykset ja raikas ote.

Moniaalle haarautuvilta musiikin poluilta poimittua

1970-luvulla Hessu esiintyi säestäjänä muun muassa Agit Prop -yhtyeen mukana. Agit Prop äänitti vuonna 1972 Natalia-kappaleen, joka soi edelleen vahvasti myös Kullervo-kuoron ohjelmistossa.

Hessu oli myös löytänyt kansanperinteen ja kansansävelmät uudesta, koulumaailmasta tutusta poikkeavasta näkökulmasta. Hän oli 1970-luvun alussa tekemässä televisio-ohjelmasarjaa, jossa käytettiin perinteisiä, vanhoja kansanrunoja ja -sävelmiä. Tuolloin elettiin kansanmusiikkibuumin alkuaikoja, ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlat oli perustettu muutamaa vuotta aiemmin vuonna 1968. Muusikko ja Finnlevyn tuotantopäällikkö Topi Kärki oli nähnyt TV-ohjelman ja ehdotti Hessulle levyn tekemistä ohjelmassa kuulluista kappaleista. Finnlevyn vuonna 1975 julkaisemalla äänitteellä esiintyivät näyttelijät ja kansanmusiikkikvartetti. Sinun kanssas -LP:stä tuli varsin suosittu, ja levyä myytiin erinomaisen hyvin. Samanniminen kappale soi myös kuoron konserteissa.

Hessu alkoi kuoronjohtajaksi tultuaan säveltää kansanperinteestä ammentavia kuorosävellyksiä. Aika on iloita meidän -sävellyssarja on sävelletty Kullervo-kuoron 40-vuotiskonsertin pääteokseksi. Sitä ennen vuonna 1983 hän oli muokannut Kullervo-kuorolle kuorosovituksen Häälaulut-sarjasta, joka oli 1970–1980-luvun vaihteessa sävelletty kvartetoksi TV-ohjelmaan Kuu paistaa heliästi.

Opetustyö Sibelius-Akatemiassa

Hessu on tehnyt pitkän ja vaikuttavan uran Sibelius-Akatemiassa, jossa hän työskenteli sävellyksen ja musiikin teorian lehtorina kaikissa akatemian koulutusohjelmissa.

Kansanmusiikki tuli 1970-luvulla musiikkikasvatuksen opettajan Martti Pokelan myötä Sibelius-Akatemian koulumusiikkiosastolle (nyk. musiikkikasvatuksen aineryhmä). Tarjolla oli kansanmusiikin opetusta eri instrumenteissa, ja koulutusta kutsuttiin lempinimellä Martin saki. Kansanmusiikille perustettiin vuonna 1983 oppilaitokseen oma osastonsa.

Kun Sibelius-Akatemiassa ryhdyttiin kehittämään musiikin teorian opetusta, Hessu pyydettiin luomaan kansanmusiikkiosastolle soveltuvaa opetuskokonaisuutta. Siitä lähtien eli 1980-luvun puolivälistä asti Hessun opetustyö jakautui sävellyksen ja musiikin teorian osaston ja kansanmusiikkiosaston kesken. Eläkkeelle siirtymistään edeltäneinä vuosina Hessu keskittyi opettamaan sovitusta ja sävellystä yksinomaan kansanmusiikkiosastolla.

Yhteistyötä kirjailijoiden ja runoilijoiden kanssa

Hessun ystäväpiiriin on 1970-luvulta asti kuulunut paljon runoilijoita ja kirjailijoita, heidän joukossaan Pentti Saaritsa, Jouni Lompolo ("Origo"), Tommy Taberman ja Ilpo Tiihonen. Yhteistyö on rakentunut erilaisten tapaamisten ja kontaktien myötä mutkattomasti ja vastavuoroisesti toisinaan Hessun, toisinaan kirjoittajien aloitteesta. Tässä kirjoituksessa nostetaan esiin vain muutama esimerkki laajasta ja monipuolisesta yhteistyöstä.

Hessu teki musiikkia 1970–1990-luvuilla noin 20 pitkään elokuvaan. Niiden joukossa on Jörn Donnerin ohjaama, Märta Tikkasen samannimiseen romaaniin perustuva Miestä ei voi raiskata. Ohjaajan suunnitelmaan kuuluneen Jacques Brelin Ne me quitte pas -kappaleen käyttöoikeudet olisivat maksaneet huikeat 1.000.000 markkaa, joka olisi ylittänyt elokuvan budjetin. Hessu sai sävellystyön tehtäväkseen. Hessu, Taberman ja heidän puolisonsa työstivät sävellykseen ruotsin- ja suomenkieliset sanoitukset. Sången-kappaleen suomenkielinen version esitti Irina Milan ja ruotsinkielisen Lill Lindfors.

Kullervo-kuoron jouluohjelmistoon kuuluva, Ilpo Tiihosen sanoihin sävelletty Pehmeitä paketteja tehtiin vuonna 1977 TV-ohjelmasarjaan Kaikki mukaan. Kappale esitettiin televisiossa joulupäivänä, jonka esiintyjät viettivät TV-studion kirkkaiden kuvauslamppujen paahteessa. Kaikki mukaan -sarjaa varten sävellettiin myös suomalaisiin kansanrunoihin sovitettuja joululauluja. Viikonloppuisin osittain suorana lähetettävää ohjelmaa varten valmistettiin edeltävän viikon aikana lyhyitä katkelmia puhetta, sketsejä ja lauluja, joiden oli tarkoitus johdattaa katsojat seuraavaan ohjelmaan. Ohjelmasarjan aikana syntyi runsaasti monenlaista sävellysmateriaalia, josta osa otettiin kuoron ohjelmistoon ja joka kuuluu siihen edelleen, kuten muiden muassa Tiihosen sanoittamat kappaleet Pyyhkeeseen kirjailtu runo, Juustokaupan Margareetta sekä Rekiretki.

Hessu oli törmännyt 1970 Kirsi Kunnaan kääntämään tšekkoslovakialaiseen lastenkirjaan Nikkar-Tikkarin mäellä, jonka runoihin ja piirroksiin hän ihastui välittömästi. Kunnaan mukaan Nikkar-Tikkarin suomenkieliset lorut ovat käännösten sijaan uusia tekstejä. Tämä on ymmärrettävää, sillä eritoten runojen kääntäminen on tarkkaa ja herkkää alkutekstin tulkintaa sekä rytmien, ajatusten ja tunnelmien luomista. Hessu sävelsi Nikkar-Tikkarin loruihin useita kappaleita, jotka äänitettiin ja joita saattoi kuulla radiossa viikoittain. Kullervo-kuoro saa nauttia näiden oivaltavien, hauskojen ja herkkien kappaleiden esittämisestä.

Tarinoita kaikkiin tilanteisiin!

Hessulla on valtavasti musiikkiin, säveltämiseen, esiintymiseen ja muuhun kulttuuriin liittyvää tietoa ja tarinoita jaettavaksi. Mutkattomat, hauskat, koskettavat ja yllättävät tarinat tekevät kuoron esityksistä yleisölle helposti lähestyttäviä ja sydämellisiä. Hessun kertomat anekdootit ja esimerkiksi historiaa luotaavat tiedonmuruset toivottavat konserttiyleisöt tervetulleiksi ja johdattelevat kappaleiden maailmoihin niin heidät kuin kuorolaisetkin. Sekä esiintyjille että yleisölle aukeaa Hessun sanojen myötä avaria syvyyksiä lauluista nauttimiseen ja konserteista mukaan vietäviksi.

Meille Kullervo-kuorolaisille on suuri ilo saada olla osa laaja-alaisen ja luovan Hessun johtamaa instrumenttia!

22.3.2024 Pia Karaspuro (ykkösaltto) ja Heidi Savolainen (kakkosaltto)

Ensimmäisissä harkoissa johtajamme Heikki toivoi, että kuoro valitsisi keskuudestaan työryhmän kuoron tammikuussa (18. päivänä) 2025 järjestettävän 80-vuotis- ja Heikin 40-vuotisen kuoronjohtajuus-juhlan suunnittelua varten. Näin tehtiin ja ensi askel kohti tammikuussa 2025 pidettävää suurta ja katkeransuloista juhlaa kohti on otettu. Tällä hetkellä varmaa juhlan osalta ovat vain teema, joka on kansanperinne sekä tieto siitä, että kyseessä on Heikin jäähyväiskonsetti.

Kansanperinteellä sitten aloitimme tämän vuoden, kun kaikki kuorolaiset saivat Heikin vuosina 1987-88 säveltämän Annastuuna-sarjan nuottivihkon, kuoron kustantamana. Me, jotka lauloimme kyseistä sarjaa jo 1980-luvun lopussa, laitoimme hieman haikeina Hessun käsin kirjoittamat, jo kellertyneet nuotit arkistoihimme. Ensimmäisissä harjoituksissa lauloimme myös Hessun Häälauluja, jotka ovat useimmille kuorolaisille tuttuja.

Harjoituksen alussa Heikki kävi Annastuuna-sarjan kappaleita läpi varajohtajamme Ossin kanssa ja sen jälkeen kuoro jakautui harjoittelemaan niitä ja Häälauluja molempien johdolla – Hessulle miehet ja Ossille naiset.

Kraatari Kankeliinin, Tuu, tuu tupakkirullan ja Mettän hilli -manauksen sävelet ja kuvat yli 30 vuoden takaisista harjoituksista alkoivat nousta meille vanhoille laulajille vähitellen mieleen. Noin puolet kuorosta on "uusia laulajia", joille Hessun luomat stemmaäänitteet ovat olleet suureksi avuksi.

Annastuunat ovat rytmisesti vaativia ja Ossi onkin todennut, että varsinkin Kraatari kankeliinissa on vielä paljon tekemistä rytmisen tarkkuuden kanssa. Paljolti on kiinni siitä, että saadaan selkäytimeen 7/8-osaa tahtilajin rytmiikka, joka säännönmukaisesti kulkee aina alajakoina 3+2+2 (Ossin opit).

Näistä edellä mainituista biiseistä on nyt aloitettu ja näitä on harjoiteltu tammikuun treeneissä maanantaisin ja stemma-treeneissä yhtenä lauantaina. Jännityksellä odotamme, mitä muuta upeaa musiikkia saamme treenattavaksi vuoden mittaan. Hessu on maininnut, että juhlaohjelmistoon tulisi hänen sävellyksistään ainakin Pilvivene, Lähtenemmä laulamahan ja Armahan kulku. Kun kaikki esitettävät kappaleet on päätetty, säveltäjä on luvannut avata kappaleita ja niiden syntyä seuraavissa blogikirjoituksissa.

Juhlakonserttia ennen kuorolla on toki toukokuussa, maanantaina 6.5. perinteinen kevätkonsertti, jonka paikkana on tällä kertaa Annantalo. 

20.1.2024 Lilli Heikkilä, kakkossopraano

"Tuo pehmeitä paketteja" on vihdoin taltioitu

Heikki Valpolan iki-ihana joululaulu Tuo pehmeitä paketteja Ilpo Tiihosen runoon on saatu viimein taltioitua. Se löytyy kuoron Youtube-kanavalta. Tuo kappale on kuorolaisille rakas ja sitä on laulettu aikanaan omille lapsille ja nyt jo lapsenlapsille

Heikki kertoo sävellyksen alkuvaiheista seuraavaa:

Vuonna 1977 TV1 lanseerasi ohjelmaformaatin nimlellä Kaikki mukaan, mikä tarkoitti sitä, että lauantai-iltaisin koko ohjelmatarjontaa isännöi joku tunnettu henkilö tiimeineen kuukauden ajan tuottamalla varsinaisten ohjelmien väliin juontoja, puhetta, musiikkia ja sketsejä. Joulukuun isäntänä oli Yleisradion silloinen pääkuuluttaja Pentti Fagerholm (nykyisin paremmin tunnettu Michael Monroen isänä). Ohjaajina toimivat Erkki Pohjanheimo ja Seppo Seppälä, käsikirjoittajina Timo Lapila ja Ilpo Tiihonen, näyttelijöinä Rea Mauranen, Tapio Aarre-Ahtio ja Erkki Saarela. Jossakin vaiheessa mukaan tuli vielä Kristiina Elstelä. Tiimin säveltäjä-kapellimestari olin minä ja muusikkoina oli mukana vaihteleva joukko soittajia; minun lisäkseni ainakin Rantasen Matti oli mukana koko kuukauden.

Sketsit kirjoitettiin ja laulut sävellettiin viikolla, lauantaina vietettin studiolla koko päivä harjoitellen ja pätkiä nauhoitellen. Osa sketseistä ja lauluista lähetettiin ulos suorina, osa nauhoitteina.
Ikimuistoinen päivä oli joulupäivä, joka myös vietettiin studiolla aamuvarhaisesta iltamyöhään. Isäntä kutsui itselleen viikonloppuina myös vieraita, joulupäivän vieras oli arvokas, leppoisasti myhäilevä kreivi Carl-Erik Creutz, Penan edeltäjä pääkuuluttajana. Studioon oli rakennettu jopa joulusauna, jota myös oikeasti käytettiiin.

Kullervo-kuoron kannalta tuon kuukauden tuotokset olivat huimat: yhtenä lauantaina oltiin tansseissa, jossa laulusolisti Rea esitti Juustokaupan Margareetan ja Pyyhkeeseen kirjaillun runon (nämä laulut ovat kuuluneet Kullervon ohjelmistoon jo yli 30 vuoden ajan/kirjoittajan huom.). Seuraavaksi (muistaakseni) odoteltiin joulua Rekiretken (sanat Ilpo Tiihosen/kirjoitajan huom.) ja Pehmeiden pakettien tunnelmissa. Kaiken huipuksi joulupäivänä laulettiin ekaa kertaa uusin sävelin Joulua odotellessa, Joko meille Joulu joutu, Jouvu sukka jouluksi ja Teelä on ohrat halla pannu!

Tänä päivänä tarvitsemme hyvää mieltä, kauniita sanoja ja säveliä. Rauhasta pitää puhua, kirjoittaa ja laulaa. Edellä mainitut Heikin säveltämät joululaulut – myös Pehmeät paketit - kuullaan Kullervon yhteislaulukonsertissa Käpylän työväentalolla tiistaina 5.12.2023 klo 18-20.

1.12.2023 Lilli Heikkilä, kakkossopraano

Kullervoisten kautta aikojen ensimmäinen osallistuminen ArtoGoesKapakka-esiintymissä tapahtui jo vuotta ennen virallista kuorojen kapakkakiertuetradition alkua vuonna 1994: kuoro lauloi Korkeavuorenkadulla, johtajamme Hessu oli kadun toisella puolella ja autoja kulki tässä välissä. Kokemus oli uusi, ideana hauska ja selvästi kehityskelpoinen. Seuraavana vuonna kuorot esiintyivätkin jo kapakoissa – välttämättä ympäristö ei silti ole ollut autotietä hiljaisempi.

Kuorolle on ollut suuri ilo päästä esiintymään erilaisissa ravintoloissa ja baareissa hyvinkin monenlaiselle yleisölle.
Vahvasti muistoissa on esiintyminen kapakassa, jossa ei ehkä aiemmin ollut jukeboxia kummempaa kuunneltu ja yleisössä oli enemmänkin elämää nähneitä miehiä. Kuoro oli valmiiksi hiukan lannistunut, että tältä keikalta ei ehkä aplodeja tai edes kiinnostusta heru. Mutta niin vaan yleisö keskittyi kuuntelemaan intensiivisesti, taisi joku pyyhkiä kyyneleitä silmäkulmistaankin keikan päätteeksi.

Hauskoja muistoja Kuorojen kierrokselta on tarttunut mieleen yhdelle jos toiselle kuorolaiselle. Esiintymiset Juttutuvassa olivat vuosia tapahtuman kohokohta, koska siellä meitä odotti aina innokas yleisö. Nyttemmin tuo traditio on vaihtunut aivan erilaisiin ja uusiin esiintymispaikkoihin, mikä sekin on hauskaa. Vuosi sitten ensimmäinen esiintymisemme oli Kauppatorilla. Hävisimme äänessä täysin vieressä samaan aikaan aloittaneen Ismo Alangon Allas-keikalle. Hämmentävää kyllä, yleisö ei tästä huolimatta kaikonnut. Palautettakin saimme: " Vaikka vastarannalta kuului kovaa, onnistui uppoutuminen teidän esityksiinne, oli hienoja kappaleita ja tulkintoja."

Ensi vuonna taas!

26.8.2023 Ilona Nukari ja Paula Lavi, sopraanoja kumpainenkin

Kohti Kullervo-kuoron 80-vuotisjuhlakonserttia –

välähdyksiä Hessun vuosista

Kullervo-kuoro täyttää ensi vuonna 80 vuotta. Kullervot valmistautuvat juhlavuoteen paitsi harjoittelemalla ahkerasti myös muisteluin, haastatteluin ja kuvin tässä kotisivujen blogissa ja Kullervo-kuoro-facebook-sivulla.

Tämä teksti on ensimmäinen kirjoitus Kohti juhlakonserttia -sarjassa.

Tässä muistellaan ensi vuonna 40 vuotta kuoroa johtaneen Heikki "Hessu" Valpolan aikaisten vuosien tunnelmia ja tapahtumia. Syvemmin kuoron 80-vuotisesta historiasta, Heikin sävellyksistä, juhla- ym. konserteista, iltamista, matkoista, kilpailuihin osallistumisista ja muista Kullervon seikkailuista voit lukea seuraavista Kullervon Kohti juhlakonserttia -blogin kirjoituksista. 

Harjoitukset pidettiin 1980-luvulla Kulttuuritalolla, myöhemmin lyhyen aikaa Kampin palvelukeskuksessa ja pitempään Töölön ala-asteella. Töölön harjoitusten jälkeen meillä oli tapana kokoontua läheiseen keilabaariin yksille. Puhelinautomaatista soittamalla varmistettiin, että kotona on kaikki hyvin. Vuonna 2019 aloimme harjoitella Stadin ammattiopistossa Vallilassa; nykyään tarvetta ja voimia harjoitusten jälkeiseen kokoontumiseen ei ole enää ollut.

1980-luvulla kuorotiedotteet lähetettiin maapostitse kotiin, mutta jossain vaiheessa siirryimme sähköpostiin. Ilmassa oli tekemisen meininkiä: Opettelimme Hessun haastavia teoksia ja esityksissä lauloimme kappaleet ilman nuotteja. Tästä syntyi aivan erityinen vuorovaikutus kuoron, johtajan ja yleisön välille. Esityksiä höystettiin myös liikkeillä, jotka olivat Heikin Tiina-vaimon käsialaa. Liikehdinnästä saimme nimen "Valpolan vaeltajat".

Yhteistyökumppaneita meillä on riittänyt: Olemme esiintyneet mm. Koiton laulun, Hyvinkään työväen sekakuoron, Siller-kuoron, Espoon viihdeorkesterin, Helsingin balalaikkaorkesterin, Karkkilan mieskuoron ja viihdekuoron kanssa. Hessun verkostojen avulla olemme päässeet tutustumaan ammattilaisiin; muusikoihin, näyttelijöihin, tanssijoihin ja runoilijoihin.

Heikin yhteistyö runoilija Ilpo Tiihosen kanssa tuotti kuusiosaisen laulusarjan "Tiihosia" eli Heikin sävellyksiä Ilpon runoihin. Esitimme Tiihoset ensimmäistä kertaa v. 1990. Nuo laulut ovat kulkeneet sen jälkeen mukanamme keikoilla ja konserteissa vuosikymmeniä. Meillä oli myös kunnia esiintyä Ilpon muistojuhlassa syksyllä 2021.

Heikin musiikki ja Kullervon henki ovat ne asiat, jotka ovat liimanneet meistä useat vuosikymmeniksi kuoroon. Monet kuorolaisten syntymäpäivät, häät ja nyttemmin myös eläkejuhlat olemme viettäneet yhdessä, tietysti laulun kera. Kuorolaulajasta juhlat ilman musiikkia ovat pitkästyttäviä. Meille on syntynyt lapsia, jotka ovat kasvaneet Heikin musiikkia kuunnellen. Kätilöopistolla olemme laulaneet vastasyntyneelle "Neiti Helsinkiä" ja Naistenklinikalla "Blanterin kehtolaulua".

Juhlakonserteissa olemme juhlineet kuoron pyöreitä ja noin vuorokauden kestävissä pikkujouluissa, viikonloppuseminaareissa ja ulkomaanmatkoilla meistä on tullut entistä tiiviimpi yhteisö, josta olemme saaneet elinikäisiä ystäviä. Heikin aikana kuorossa on ollut useita lauluryhmiä, mm. kaksi kvartettia ja yksi kvintetti.

Ossin sinnikkäiden harjoitusten myötä kuoron sointi alkoi parantua ja saimme kuoroon uusia laulajia. Ossi toimii nykyisin kuoron toisena johtajana. Lisää Heikistä ja Ossista saatte lukea tulevissa blogi-kirjoituksissa.

Viime vuoden kevätkonsertissa 2022 seisoimme Hakasalmen huvilassa Ukrainan lipun väriset ruusukkeet rinnassa. Aloitimme konsertin laulamalla Hessun Koivun. Laulu kertoo sodan julmuudesta, mutta myös siitä, kuinka kallion laelle jää yksi koivu kasvamaan ja viimein raikkautta tuoksuen tuo koivu humajaa.

Kevään 2023 eli ensi maanantaina 22.5. Hakasalmessa pidettävän kevätkonsertin ohjelma on keväisen kaunis. Palaamme taas Aika on iloita meidän –sarjaan ja häälauluihin ja ehkä saamme kuulla taas myös "Natalian".

Kuoron 80-vuotiskonsertti on syksyllä 2024 tai vuoden 2025 alussa. Hessu on ilmoittanut johtavansa kuoroa ainakin siihen asti.

17.5.2023 Marja Liisa (Lilli) Heikkilä, kakkossopraano.